21. huhtikuuta 2012

Meltdown

Keskimäärästä paskemmat pari päivää takana. Eilen suoraan sanottuna vitutti niin et pää meinas poksahtaa! Lähin lenkille, tarkotuksena oli käydä vetämässä ylämäki-intervalleja. Kaikki suju ihan hyvin , kunnes toisella tai kolmannella kierroksella askelkyykkyjä tehdessä venäytin äkkiä nivuseni. Kipu oli hetken aikaa tosi paha ja ensimmäinen ajatus päässä oli et "tässäkö tää nyt sit oli?!". Voitte kuvitella millä fiiliksillä laahustin kotiin...parit itkut piti tirauttaa ku turhautti niin paljon. Jalka onneks alko tuntua paremmalta jo illan mittaan ja tänä aamuna ei kipua oikeastaan enää tuntunut.


Tää päivä on kuitenkin ollu jotenkin yhtä masentava kun eilinenkin. En päässy kahvakuulaan, koska ajattelin et parasta antaa jalalle yks lepopäivä kaiken varalta. Avokin kanssa on jatkuvasti jotain pientä kärhämää päällä, lähinnä koska oon tosi turhautunu ja puran sen toiseen. Mitään tekemistä ei oo ollu, joten oon vaan pyöriny kämpillä ja masennellu. Jotenkin sellanen fiilis et koko päivä on jo ihan hukkaan heitetty. Asiaa ei auta sekään et ulkona on harmaata ja pilvistä. HUOKAUS! En malta oottaa et pääsen nukkumaan ja alottamaan huomisen paremmilla fiiliksillä.

Sori masentavasta postauksesta..lupaan ettei tuu tavaks!

4 kommenttia:

  1. Ite oon ainaki aatellu että piristän pakkolepopäivinä tai muina "välipäivinä" itteeni sillä, että maalaan yhtä taulua, teen käsitöitä, luen yhtä hyvää kirjaa taikka siivoon kotona. Tommoset asiat jää multa usein tekemättä vaikka haluis, kun liikuntaan menee niin paljon aikaa vapaa-ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! :) Mullakin alko lauantain fiilis kääntyä voiton puolelle kun käperryin sohvan nurkkaan teekupposen ja ristikkolehden kanssa. Autto kun vaan sai muuta ajteltavaa..

      Poista
  2. Moi!

    Nyt pää pystyy! :)

    1. Kunto kohoaa levossa, tiukan treenijakson jälkeen muutama päivä palauttaa "normaalitason", muutama lisäpäivä päälle piikkaa jo kuntoa kovemmaksi. Taantuminen alkaa ties milloin -ominaisuudesta riippuen 1-2 viikon päästä

    2. Nivunen kannattaa parannella kunnolla. Hankala homma, jos kroonistuu. Jos takaat itsellesi hyvät treenit koko loppuvuodeksi ottamalla viikon iisisti, on se mainio vaihtoehto siihen verrattuna, että nivunen kiusaa treeneissä viikkoja, kuukausia, jopa vuosia.

    Tsekkaa nämä pari tekstiä levosta ja palauttelusta, jos et ole niitä jo lukenut. Toivottavasti saat niistä "intoa" huilia, jos vamma kiusaa :)

    http://th-valmennus.blogspot.com/2012/01/lepaa-itsesi-huippu-kuntoon-osa-1.html

    http://th-valmennus.blogspot.com/2012/01/lepaa-itsesi-huippukuntoon-osa-2.htm

    Nautiskele siis levosta ja visualisoi, miten kroppaa huilaa ja korjaa itseään vahvemmaksi ja kestävämmäksi! :)

    Tsemppiä!

    Timo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentista! :)

      Kyllä sitä aina tiedostaa levon tärkeyden, mut jotenkin se on vaan niin helppo unohtaa ja ajatella et "Hommat leviää käsiin jos vaan laiskottelen!". Pakko olis vaan opetella ottamaan myös rauhallisemmin ja nauttia myös vapaapäivistä.

      Tää kyl auttaa kun saa asiantuntijalta faktatietoa pöytään :)

      Poista